Siirry sisältöön

BOFIT Viikkokatsaus / BOFIT Weekly 2016/34

Vuosittaisessa kattavassa Artikla IV -raportissaan IMF korostaa, että vaikka Kiina on hitaasti onnistunut muuttamaan talouden kasvumalliaan yhä kulutusvetoisempaan suuntaan ja edennyt joissakin rakenneuudistuksissa, talouden haavoittuvuudet ovat kasvaneet ja monissa keskeisissä uudistuksissa ei ole juuri edetty. Etenkin valtio-omisteisten yritysten on edelleen liian helppo saada lainarahoitusta, mikä on johtanut siihen, että varoja kanavoituu tehottomiin kohteisiin ja yritysten velkaantuneisuus on jatkanut hyvin nopeaa kasvuaan. Yritysten kyky selviytyä velkataakasta on myös heikentynyt, sillä teollisuusyritysten voitot ovat pienentyneet ja yhä suuremmalla joukolla yrityksiä voitot riittävät aiempaa heikommin korkomenojen kattamiseen.

Samalla kun yritykset ovat velkaantuneet, Kiinan rahoitussektori on paisunut yhä suuremmaksi ja sektorin toimijat ovat yhä tiiviimmin linkittyneet toisiinsa. Lisäksi varjopankkisektorin kasvu ja uusien rahoitusinstrumenttien kehitys on tehnyt sektorista yhä vaikeaselkoisemman. Rahoitussektorin tilanteen ja riskien arviointi onkin viranomaisille yhä hankalampi tehtävä ja samalla esimerkiksi yhteen pankkiin mahdollisti syntyvät ongelmat välittyvät sektorin muihin toimijoihin aiempaa herkemmin, mikä voi kasvattaa ongelmia edelleen.

Nykyisen velkaantumiseen nojaavan kasvun jatkuessa todennäköisyys hallitsemattomaan riskien purkautumiseen kasvaa edelleen, mikä voi johtaa esimerkiksi pankkikriisiin ja talouskasvun nopeaan hidastumiseen kuten on käynyt monissa maissa. Tämän vuoksi IMF:n toivoo Kiinalta päättäväisiä toimia haavoittuvuuksien pienentämiseksi senkin uhalla, että kasvu hidastuu lyhyellä aikavälillä. Valtion yritysten velkaantumista pitäisi rajoittaa, pahoin velkaantuneet yritykset pitäisi saneerata tai purkaa, tappiot tulisi hyväksyä ja jakaa osapuolten kesken. Tarvittaessa myös valtio voisi osallistua kustannuksiin ja sen tulisi auttaa työttömäksi jääneitä työllistymään ja helpottaa uusien yritysten perustamista. Samalla rahoitussektorilla pitäisi lisätä varautumista mahdollisiin ongelmiin mm. nostamalla pankkien puskureita, kirjaamalla huonot lainat luottotappioiksi ja pienentämällä varjopankkisektoriin liittyviä riskejä. Viranomaisten tulisi myös tehostaa valvontaa sekä valmistautua kriisinhallintaan.