Siirry sisältöön

BOFIT Viikkokatsaus / BOFIT Weekly 2018/43

Kiinassa on viime vuosina erilaisten ohjelmien ja tukien avulla pyritty tekemään valtionyrityksistä suurempia ja vahvempia, mikä on kaventanut yksityisen sektorin liikkumavaraa. Valtionyhtiöiden osuus teollisuuden varoista onkin tänä vuonna kääntynyt hienoiseen kasvuun.

Nyt kun talouskasvu on hidastunut, huolet tulevasta kasvusta lisääntyneet ja kansainvälinen kritiikki valtionyrityksiä kohtaan kasvanut, maan johto on alkanut puhua aiempaa enemmän yksityisen sektorin tärkeydestä. Presidentti Xi Jinpingin nimissä julkaistiin viime viikonloppuna kirje, jossa korostettiin yksityisen sektorin tärkeyttä. Myös varapääministeri Liu He on viime aikoina ollut aktiivinen yksityisen sektorin puolestapuhuja.

Yksityisen sektorin auttamisessa tärkeintä olisi valtionyhtiöiden saattaminen samalle viivalle yksityisten yritysten kanssa. Valtaosa Kiinan rahoitussektorista on valtion hallinnassa ja pankit suosivat lainapolitiikassaan valtionyhtiöitä, vaikka yhtiöiden taloustilanne ja niiden hankkeiden kannattavuus olisivat heikkoja. Pankit kokevat, että valtionyrityksillä on valtion takaus, jos riskit realisoituvat. Riskien hinnoittelun vääristyminen on johtanut siihen, että monet valtionyritykset ovat ylivelkaantuneet. Yritysten holtittoman lainanoton seurauksena pankkien todellisten roskalainojen määrä on merkittävä. Kiinaa on jo pitkään kehotettu luopumaan valtionyritysten implisiittisestä valtiontakauksesta talouden vääristymien poistamiseksi.

Vaikka valtionyhtiöiden uudistaminen on yksi keskeisimpiä reformilohkoja, niissä ei ole viime aikoina juuri edetty. Muutama vuosi sitten käynnistettiin kampanja valtionyritysten osuuksien myymisestä yksityisille (mixed-ownership reform), mutta sen tulokset ovat jääneet laihoiksi. Joitain valtionyrityksiä on myyty toimivalle johdolle.

Uudistusten läpiviennin suurimpana ongelmana on pidetty sitä, että uudistukset sotivat päättäjien omaa etua vastaan. Valtionyrityksillä on tiiviit yhteydet poliittisiin päättäjiin, sillä yritysten johdossa on puolueen valitsema johtaja. Johtajien kierrätys valtionyritysten, julkisen hallinnon päättävien elimien ja viranomaisvalvojien välillä on tavallista. Päättäjät käyttävät valtionyhtiöitä myös talouspolitiikan työkaluna takaamaan sen, että asetettuihin kasvutavoitteisiin päästään. Työkalusta luopuminen on vaikeaa. Yritysyhteyksistä voi olla myös henkilökohtaista hyötyä puolueen hierarkiassa etenemisessä tai varallisuuden kartuttamisessa.

Keskushallinnon alaisuudessa toimivan valtion yrityksiä hallinoivan SASACin alaisuudessa on 96 konsernia. Määrä on ollut pienenemään päin, sillä yrityksiä on yhdistelty.  Kun konsernien tytäryritykset ja muut keskushallinnon alaiset yritykset lasketaan mukaan, keskushallinnon alaisuudessa oli OECD:n mukaan noin 50 000 yritystä vuoden 2015 lopussa ja ne työllistivät 20 miljoonaa ihmistä. Kun mukaan lisätään aluetason yritykset ja tytäryhtiöt, Kiinassa toimi vuoden 2015 lopussa 160 000 valtionyritystä. Näistä 25 000 toimi teollisuudessa, 15 000 kiinteistösektorilla, 13 000 alkutuotannossa ja 10 000 kuljetussektorilla.  Yritykset työllistivät OECD:n mukaan yhteensä 40 miljoonaa ihmistä, joista 11 miljoonaa oli alkutuotannossa, 7 miljoonaa teollisuudessa ja 5 miljoonaa kuljetussektorilla. Joidenkin Kiinan omien virallisten arvioiden mukaan valtionyritykset työllistävät yhteensä 60 miljoonaa ihmistä. Joka tapauksessa määrä on suhteellisen pieni Kiinan työmarkkinoiden 770 miljoonaan työntekijään ja valtionyritysten sitomiin resursseihin nähden.

Eri omistustyyppien osuus teollisuusyritysten varoista, %

*) Tilanne kunkin vuoden elokuussa.

Lähde: CEIC, Kiinan tilastovirasto ja BOFIT