Siirry sisältöön

BOFIT Viikkokatsaus / BOFIT Weekly 2018/06

Virallinen retoriikka ympäristön tilan parantamisesta sai joulu-tammikuussa katetta, kun Kiina otti käyttöön uuden ympäristönsuojeluveron, kielsi saastuttavimpien jätteiden tuonnin ulkomailta ja tiedotti aloittavansa päästökaupan toimeenpanon. Konkreettisena tuloksena aikaisemmista ympäristömääräysten kiristämisistä voidaan pitää sitä, että tilastojen mukaan Pekingin ilmansaastetasot laskivat ennakko-odotusten vastaisesti vuonna 2017, sillä viimeisen vuosineljänneksen lasku oli Greenpeacen mukaan yli 30 %. Koko Kiinan tasolla edistystä ei sen sijaan tapahtunut toivotusti, vaan ilmanlaatu parantui vähemmän kuin vuosiin. Syynä tähän voi olla se, että tuotannon kasvu todellisuudessa kiihtyi viime vuonna edellisvuosien huomattavasti hitaammasta kasvusta, vaikka virallisista BKT-tilastoista tällaista kasvun vaihtelua on vaikea nähdä.

Tammikuun alussa voimaan astunut ympäristönsuojeluvero korvaa vuodesta 1979 käytössä olleen järjestelmän, jossa saastuttajat ovat maksaneet erityistä päästömaksua ympäristönsuojelusta vastaaville viranomaisille. Keräysvastuun siirtymisen veroviranomaisille toivotaan vaikeuttavan maksujen kiertämistä, mikä on ollut varsin yleinen ilmiö. Veroaste vaihtelee saastetyypin ja provinssin mukaan, sillä paikallishallinnolle on annettu valta asettaa verojen tasot keskushallinnon asettamissa rajoissa. Ympäristönsuojeluveron käyttöönotossa onkin kritisoitu paikallishallinnolle annettua liiallista liikkumatilaa, sillä paikallisviranomaiset ovat asettaneet verot todella mataliksi, vaikka paikallishallinto saa pitää kerätyt ympäristöverotulot itsellään. Keskushallinnon asettamien ylä- ja alarajojen mukaan esimerkiksi ilmansaasteveron voi asettaa 1,2–12 juaniin 0,95 kilogramman typpi- tai rikkidioksidipäästöä kohden. Shanxin provinssi, Kiinan merkittävin hiilentuotantoalue, päätti asettaa ilmansaasteveronsa 1,8 juaniin. Samoin teki korkeasta teknologiasta tunnettu Guangdong. Kriitikoiden mukaan ei ole myöskään varmaa, pystyvätkö viranomaiset keräämään luotettavia tietoja yritysten tuottamista saastemääristä. Epäilyksiä on myös siitä, että yritykset pystyvät kiertämään päästöveroja.

Saastuttavimpien jätteiden tuontikielto astui voimaan samanaikaisesti ympäristönsuojeluveron kanssa. Kielto koskee 24 erilaista jätettä kuten kotitalouksien muoviroskaa ja lajittelematonta paperia. Kielto on globaalisti merkittävä, sillä erityisesti länsimaat myyvät jätteitään ulkomaille käsiteltäväksi. Kiina puolestaan on jo vuosikymmeniä ollut maailman suurin jätteentuoja. Vuonna 2017 Kiina toi ulkomailta noin 22 miljardin dollarin arvosta muovi- paperi ja metallijätettä, yhteensä noin 40 miljoonaa tonnia.

Joulukuun lopulla julkistettiin myös päästökaupan eteneminen pilottivaiheesta maanlaajuiseksi ohjelmaksi. Alussa päästökauppa velvoittaa vain voimalaitoksia, mutta sen on tarkoitus laajentua myöhemmin muille saastuttaville aloille.