Siirry sisältöön

BOFIT Viikkokatsaus / BOFIT Weekly 2017/15

Entisen finanssiministeri Aleksei Kudrinin luotsaama instituutti julkaisi hiljattain laajan raportin Venäjän työmarkkinoista. Raportin mukaan Venäjä poikkeaa selvästi muista maista siinä, että heikossa suhdannetilanteessa palkat joustavat melko helposti alaspäin ja työttömyysaste pysyy matalana. Taustalla on useita tekijöitä: työntekijöiden irtisanominen on usein vaikeaa, lakisääteinen minimipalkka on pieni ja ylipäänsä palkat on usein sidottu osittain yrityksen tulokseen. Työntekijät pysyvät töissä alennetullakin palkalla mm. hyvin pienten työttömyyskorvauksien vuoksi. Ammattiliitoilla ei juuri ole valtaa Venäjällä.

Työttömyys onkin pysynyt Venäjällä suhteellisen matalana koko 2000-luvun, vaikka työmarkkinoilla on tapahtunut paljon rakenteellisia muutoksia. Työpaikkoja on siirtynyt huomattavasti maataloudesta ja teollisuudesta palvelusektoreille, jotka työllistävät jo kaksi kolmannesta väestöstä. Lisäksi paremmin palkatut ja korkeampaa ammattitaitoa vaativat työpaikat ovat lisääntyneet kaikilla aloilla, kun taas yksinkertaisimmat suorittavat työt ovat vähentyneet. Samalla palkkajakauman epätasaisuus on vähentynyt, mutta on yhä hyvin korkea kansainvälisessä vertailussa. Työmarkkinoiden rakenteelliset muutokset ovat osaltaan tukeneet työn tuottavuuden kohentumista, mutta kehitys on hidastunut huomattavasti vuoden 2008 jälkeen.

Palkkojen joustavuus ja matalat minimipalkat ovat kuitenkin johtaneet myös siihen, että osa työllisistä ei tule toimeen palkallaan. Lisäksi epävirallisilla työmarkkinoilla toimivien työntekijöiden määrä on kasvanut 2000-luvulla. Raportissa arvioidaan, että kansainvälisesti vertailukelpoisesti laskettuna noin 10–15 % venäläisistä toimii epävirallisilla työmarkkinoilla. Epävirallisten työmarkkinoiden kasvuun on vaikuttanut osin myös lakisääteisen minimipalkan nousu, sillä heikoimmin palkatut työt ovat siirtyneet virallisten työmarkkinoiden ulkopuolelle. Kehitys on ollut voimakkaampi köyhemmillä alueilla, koska minimipalkka on sama kaikkialla Venäjällä. Työmarkkinat ovat kuitenkin alueellisesti hyvin eriytyneet, sillä työvoiman alueellinen liikkuvuus on vähäistä mm. korkeiden muuttokustannusten vuoksi.