Kiina poistaa tuontitullit lopuiltakin Afrikan mailta

Kiina ilmoitti alkuvuonna poistavansa tullit Afrikasta tuotavilta tavaroilta toukokuun alusta alkaen. Tullivapaus kattaa kaikki Afrikan 53 maata, joilla on diplomaattisuhteet Kiinan kanssa. Käytännössä ainoa poikkeus on Eswatini, joka tunnustaa virallisesti Taiwanin. Kiina oli jo aiemmin ottanut käyttöön nollatullipolitiikan Afrikan vähiten kehittyneille 33 maalle, ja siksi toukokuun laajennus vaikuttaa eniten Afrikan keskituloisiin ja suurimpiin talouksiin. Tullivapaus koskee kaikkia tuoteryhmiä. Ennen tullivapauksia Afrikan tuonnille sovellettiin MFN-tullitasoja (most-favoured nation, suosituimmuustullit). Kiinan keskimääräinen MFN-tuontitulli on esimerkiksi kemikaalien, mineraalien ja metallien osalta noin 6 %, ja maataloustuotteiden osalta 10–25 prosenttia.

Kiina tuo Afrikasta pääasiassa raaka-aineita. Lähes 70 % Afrikan viennistä Kiinaan on öljyä, kaasua ja muita mineraaleja. Toinen suuri tuoteryhmä on metallit, joiden osuus viennistä on noin neljännes. Vihannesten ja hedelmien osuus on kolme prosenttia, kemikaalien puolitoista prosenttia ja muovien osuus prosentin. Kiina tuo metalleja eritysesti Kongon demokraattisesta tasavallasta, Etelä-Afrikasta ja Sambiasta, ja öljyä ja muita mineraaleja Angolasta, Guineasta ja Etelä-Afrikasta. Vihanneksia ja hedelmiä tuodaan lähinnä Etiopiasta ja Nigeristä, kemikaaleja Namibiasta ja muoveja Norsunluurannikolta. Yhteensä Afrikan osuus Kiinan tavaratuonnista oli vuoden 2025 lopulla 6,5 %.

Vastaavasti Afrikan osuus Kiinan tavaraviennistä oli vuoden 2025 lopulla noin 6 %. Kiinan suurimmat vientimarkkinat Afrikassa ovat Etelä-Afrikka, Nigeria ja Egypti. Kiinan vienti Afrikkaan on kasvanut viime vuosina voimakkaasti, ja kasvua ovat vauhdittaneet erityisesti koneet ja ajoneuvot, sekä aurinkovoimaan ja akkuihin liittyvät korkean teknologian tuotteet. Noin neljännes Afrikan-maiden tuonnista tulee Kiinasta. Vastaavasti Afrikan-maiden viennistä yhteensä vajaa viidennes suuntautuu Kiinaan. Kiina on selvästi tärkein vientimarkkina erityisesti niille Afrikan maille, joiden vienti perustuu vahvasti yksittäisiin raaka-aineisiin. Näihin kuuluvat etenkin Angola (öljy), Kongon demokraattinen tasavalta (kupari ja koboltti), Guinea (bauksiitti) ja Sambia (kupari).

Kiinan suorat sijoitukset Afrikassa ovat painottuneet samoille aloille kuin sen tuonti mantereelta. Rhodium Groupin tilastojen mukaan yli puolet sijoituksista kohdistuu metalli-, mineraali- ja perusraaka-ainesektoreille ja noin neljäsosa energiasektorille. Kiinasta on vuosina 2012–2025 tehty Afrikkaan reilut 100 miljardia dollaria suoria sijoituksia, joista noin 20 mrd. dollaria on kohdistunut Kongon demokraattiseen tasavaltaan. Kiinalaisyhtiöillä onkin maassa nykyisellään merkittäviä omistuksia erityisesti kaivannaisteollisuudessa. Seuraavaksi eniten investointeja on ohjautunut Etelä-Afrikkaan (n. 12 mrd. USD), Nigeriaan (n. 10 mrd. USD), Egyptiin (n. 8 mrd. USD) ja Mosambikiin (n. 7 mrd. USD). Suuret investoinnit eivät automaattisesti näy viennin samanaikaisena kasvuna, esimerkiksi Egyptin vienti Kiinaan on vuosien varrella jopa supistunut. Samalla joistakin muista maista – kuten Norsunluurannikolta, Senegalista ja Ruandasta – vienti Kiinaan on kasvanut nopeasti, vaikka kiinalaisinvestoinnit ovat olleet vähäisiä.

Suorien sijoitusten lisäksi Kiina on lainoittanut Afrikan-maita laajasti erityisesti infrastruktuuri- ja energiahankkeiden rahoittamiseksi. Bostonin yliopiston Global Development Policy Centerin mukaan vuosina 2000–2024 Kiinan myöntämien lainojen kokonaismäärä on ollut arviolta noin 180 mrd. dollaria. Lähes 50 miljardia tästä on myönnetty Angolalle. Angolan lisäksi esimerkiksi Kongon demokraattisen tasavallan ja Djiboutin ulkomaisesta velasta noin puolet on Kiinan saatavaa. Lainat ovat vauhdittaneet teiden, siltojen, rautateiden ja voimalaitosten rakentamista, mutta samalla ne ovat lisänneet huolta Afrikan-maiden velkakestävyydestä ja taloudellisesta riippuvuudesta.

Tullien poisto on Kiinalle keino syventää kauppasuhteita ja avata uusia markkinoita tilanteessa, jossa länsimaiden kauppapolitiikka kiristyy. Kiinalle on tärkeää varmistaa toimitusketjujensa mahdollisimman häiriötön toiminta ja pääsy kriittisiin mineraaleihin, joita se tarvitsee teollisuudessaan ja vihreässä siirtymässä. Samalla Kiina profiloituu ensimmäisenä suurena taloutena, joka poistaa tuontitullinsa laajasti Afrikan mailta, ja sitoo näin maanosan talouksia entistä tiukemmin itseensä. Tämä kasvattaa Kiinan vaikutusvaltaa Afrikassa ja haastaa EU:n ja Yhdysvaltojen asemaa globaalissa etelässä.