Siirry sisältöön

BOFIT Viikkokatsaus / BOFIT Weekly 2018/51

Kuluvalla viikolla merkkipäivää juhlistettiin suurella korkean tason kokouksella Pekingissä. Kokous ei kuitenkaan tarjonnut mitään uutta uudistusrintamalla.

Kun Kiina aloitti uudistukset vuonna 1978, sen taloustilanne oli surkea. Käytössä ollut suunnitelmatalousmalli ylläpiti resurssien tehotonta käyttöä ja esti maan kehityksen. Kiina oli maailman köyhimpien maiden joukossa yhdessä Burundin, Guinea-Bissaun ja Malawin kanssa asukasta kohti lasketulla BKT:llä mitattuna.

Kun Deng Xiaoping päätti aloittaa uudistukset, niiden pääpiirre oli alusta asti parantaa maan tuottavuutta vapauttamalla ihmisten ja yritysten toimintamahdollisuuksia sekä pyrkimällä avautumaan muulle maailmalle. Heti uudistusten alussa maanviljelijöille annettiin mahdollisuus viljellä omia palstojaan, jonka sadosta vain tietty kiintiö piti myydä kollektiiville ja ylimenevän osan sai pitää, mikä johti nopeasti tuotannon kasvuun. Yrityskentässä 1980-luvulla alettiin hitaasti antaa pienille yksityisille toimijoille lisää toimintavapauksia. Myös erityistalousalueita alettiin perustaa, joissa yritystoiminta oli selvästi muuta Kiinaa vapaampaa. Taloutta vahvisti myös se, että päätäntävaltaa siirrettiin keskukselta alueille 1980-luvun puolivälissä ja paikallispäättäjille annettiin enemmän kannustimia kiihdyttää talouskasvua.

1980-luvulla aloitettiin myös hintojen asettamista koskevat uudistukset luomalla kaksoishintajärjestelmä, jossa yritykset saivat myydä niille annetun kiintiön ylittävän tuotantonsa markkinahintaan. Hintauudistuksia jatkettiin 1990-luvulla ja markkinoille annettiin yhä enemmän päätäntä valtaa hinnoista. Valuuttakurssi yhtenäistettiin vuonna 1994 ja vaihtotaseen maksut vapautettiin siitä parin vuoden kuluttua. 1990-luvulla myös valtionyhtiöitä uudistettiin laajasti ja vuosikymmenen loppupuolella aloitettiin heikossa kunnossa olleen pankkisektorin kuntoon laittaminen, mikä jatkui pitkälle 2000-luvun puolelle.

Avautuminen muulle maailmalle alkoi jo 1980-luvulla. Talouden vahvistamiseksi ulkomaisia moderneja koneita ja tuotantotapoja piti saada käyttöön kotimaisissa yhtiöissä. Ulkomaisia suoria sijoituksia alettiin sallia joillekin alueille. Avautuminen sai kuitenkin aivan uudenlaisen sysäyksen, kun maa liittyi WTO:n jäseneksi 2001. Globalisaatio otti suuren harppauksen, kun sadat miljoonat kiinalaiset liittyivät osaksi maailman tuotantoketjuja. Kiina nousi vuosikymmenen lopulla maailman suurimmaksi tavaraviejäksi.

Määrätietoinen talouden uudistaminen on kuitenkin viime aikoina hiipunut. Viimeisen kymmenen vuoden aikana uudistuksia on tehty rahapolitiikkaan ja rahoitusmarkkinoille, mutta uudistukset ovat jääneet monesti puolitiehen. Keskuspankki luopui jo 2015 korkosääntelystä, mutta edelleenkään liikepankit eivät todellisuudessa näytä kilpailevan koroilla. Pääomaliikkeitä on helpotettu, mutta etenkin ulospäin suuntautuvia pääomaliikkeitä rajoitetaan tiukasti. Valuuttakurssin kiinteästä dollarisidonnaisuudesta luovuttiin vuonna 2005, mutta keskuspankki ohjaa edelleen vahvasti kurssikehitystä. Vaillinaiset uudistukset ovat johtaneet vaikeaselkoiseen sekajärjestelmään, jossa toimijat pyrkivät hyödyntämään vanhan ja uuden järjestelmän tuomat mahdollisuudet, mikä aiheuttaa monenlaisia ongelmia.  

Kymmenien vuosien ripeän talouskasvun myötä satoja miljoonia kiinalaisia on noussut pois köyhyydestä. Kiinan on maailman toiseksi suurin talous. Vuonna 2017 Kiinan henkeä kohti laskettu BKT oli samaa luokkaa kuin Meksikolla ja maa lasketaan kuuluvaksi jo samaan ylempään keskitulotason luokkaan kuin esimerkiksi Venäjä.