Kiinassa teollisuus ja ulkomaankauppa ajoivat talouskasvua alkuvuonna, Lähi-idän sodan suorat vaikutukset toistaiseksi pienet

Teollisuustuotanto kasvoi tammi-helmikuussa 6,3 % vuoden takaiseen verrattuna, mikä oli jossain määrin vahvempaa kuin viime vuoden lopulla. Valmistavan teollisuuden tuotanto lisääntyi 6,6 %, kasvun ollessa voimakkainta teollisuusrobottien, litiumakkujen ja 3D-tulostuslaitteiden kohdalla. Myös tavaravienti jatkoi tammi-helmikuussa ripeää kasvuaan: viennin arvo dollareissa nousi 22 % vuodentakaiseen nähden. Vienti Yhdysvaltoihin supistui edelleen (-11 %), kun taas EU:hun, ASEAN-maihin, Australiaan, Etelä-Koreaan ja Taiwaniin suuntautuva vienti kasvoi lähes 30 %. Tavaratuonti kasvoi samaan aikaan dollareissa 20 %. Tuonti Yhdysvalloista supistui lähes 30 % vuodentakaisesta, mutta kasvoi EU:sta 12 %, Japanista 26 %, Taiwanista 19 % ja Etelä-Koreasta 35 %.

Kiinan uuden vuoden ajankohta vaihtelee vuosittain tammi-helmikuun välillä, sillä juhla määräytyy kuukalenterin mukaan. Lisäksi viralliset vapaapäivät yhdistetään usein viikonloppuihin, mikä voi aiheuttaa muutoksia myös loman pituuteen. Tänä vuonna loma osui helmikuun puoleen väliin ja kesti 9 päivää. Vaihtelu heijastuu väistämättä tilastoihin, minkä vuoksi tammi-helmikuun luvuista ei voi tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Vähittäiskaupan nimelliskasvu oli tammi-helmikuussa 2,8 % vuoden takaiseen verrattuna, mikä oli hieman nopeampaa kuin viime vuoden lopulla. Kiinan virallinen palvelusektorin ostopäällikköindeksi pysyi tammi- helmikuussa vielä kasvua osoittavan 50 pisteen rajan alapuolella, kun taas enemmän yksityisiä yrityksiä painottava S&P Globalin indeksi nousi jo selvästi korkeammalle (tammikuussa 52 pistettä, helmikuussa 57). Kotimaisten matkailijoiden määrä uudenvuoden loman aikaan oli 15 % korkeampi kuin ennen pandemiaa vuonna 2019, ja matkailutulot olivat 12 % suuremmat.

Kiinteistösektorin alamäki on jatkunut jo viiden vuoden ajan. Virallisten tilastojen mukaan asuntoja myytiin pinta-alalla mitattuna tammi-helmikuussa 14 % vähemmän kuin vuotta aiemmin ja rakennusaloitukset supistuivat samassa ajassa 23 %. Rakennusinvestoinnit supistuivat 11 % edellisvuoteen verrattuna.

Inflaatio oli vuoden kahden ensimmäisen kuukauden aikana keskimäärin 0,8 %, lähes muuttumaton viime vuoden loppuun verrattuna. Ruoan ja energian volatiileilta hinnoilta puhdistettu pohjainflaatio oli 1,3 %, kymmenyksen loppuvuotta korkeampi. Tuottajahintojen lasku jatkui, ja tammi-helmikuussa tuottajahinnat olivat keskimäärin runsaan prosentin matalammat kuin samaan aikaan vuotta aiemmin. Lasku oli kuitenkin viime vuotta pienempää, jolloin tuottajahinnat laskivat koko vuonna lähes 3 %. Viime viikkoina öljyn hinta on noussut Israelin ja Yhdysvaltojen hyökättyä Iraniin. Pidempään jatkuessaan tämä heijastuu väistämättä myös Kiinan inflaatioon, vaikka hallinto voikin tarvittaessa rajoittaa energiahinnan nousua loppukuluttajalle.

Lähi-itä on keskeinen Kiinan öljyntuonnille: 40–50 % raakaöljyn tuonnista tulee alueelta, vaikka kaikki ei kuljekaan Hormuzin salmen läpi. Täsmällistä tietoa Kiinan Lähi-idän öljyostoista ei ole, sillä kiinalaiset pienjalostamot ovat vuosia kierrättäneet pakotteiden alaista iranilaista öljyä esimerkiksi Malesian kautta, mikä hämärtää tilastoja. Laivaliikennedatan perusteella Kiina on kuitenkin ollut selvästi suurin iranilaisen öljyn ostaja. Vaikka Kiina onkin maailman suurin öljyn tuoja, öljyn osuus maan energiankulutuksesta on vajaat 20 %. Sähköntuotannossa öljyn merkitys on kaikkiaan vähäinen, ja suurin merkitys sillä onkin petrokemian sektorille ja sähköistymisen edistymisestä huolimatta liikenteelle. Kiinalla on myös omaa puskuria: kotimainen tuotanto kattaa runsaan neljänneksen kulutuksesta, ja maan öljyvarastot ovat maailman suurimmat – joidenkin arvioiden mukaan yli sadan päivän tuontitarpeen verran. Kiina on lisäksi jo rajoittanut polttoaineiden vientiä maasta. Maakaasun osuus Kiinan energian kokonaiskulutuksesta on alle 10 %, ja kotimainen tuotanto kattaa siitä yli puolet. Noin viidennes kulutetusta maakaasusta on LNG:tä, jota Kiina tuo eniten Australiasta (yli kolmannes), Qatarista (vajaat 30 %), sekä Venäjältä ja Malesiasta (molemmat noin 10 %). Näin Qatarista tuodun LNG:n osuus Kiinan kaasun kulutuksesta on vain noin 6 prosentin luokkaa.