Ennuste Venäjän talouden kehityksestä vuosiksi 2025–2027

2/2025, julkaistu 20.10.2025

Venäjän BKT:n kasvuvauhti on vuoden 2025 alkupuoliskolla hidastunut selvästi ennakoituakin nopeammin, ja koko vuonna talous kasvaa korkeintaan yhden prosentin vauhtia. Sodan tarpeet, työvoimapula ja julkisten menojen kasvuvauhdin hidastuminen rajoittavat talouden kasvua koko ennustejakson. Kuluvan vuoden kasvua on hidastanut myös öljyn hinnan lasku, mikä on supistanut valtion verotuloja merkittävästi.

Venäjän talouden nopea kasvu on ohi

Ennusteessa oletamme, että hyökkäyssota Ukrainassa jatkuu, pakotepaine säilyy nykyisellä tasollaan ja raakaöljyn Brent-laadun maailmanmarkkinahinta jää alle 70 dollarin tynnyriltä. Ennustejaksolla julkiset menot tukevat edelleen kotimaista kysyntää ja etenkin sotaan linkittyvien alojen tuotantoa. Talouden muilla sektoreilla kasvua rajoittavat sekä työvoimapula ja luotonannon kasvun hiipuminen. Ilman merkittäviä politiikkamuutoksia tai ulkoisia shokkeja Venäjän BKT:n oletetaan kasvavan noin yhden prosentin vauhtia myös lähivuodet.

Ennustettua huonomman kehityksen riski kasvaa jatkuvasti talouden epätasapainojen lisääntyessä. Talouden resurssien ohjaaminen sotaa tukeville aloille kurjistaa muuta taloutta, ja julkisia menoja joudutaan rahoittamaan pääosin lainanotolla ja veronkorotuksilla. Sotatoimien pidempiaikainen taukoaminen voisi antaa Venäjän taloudelle hengähdystauon, mutta sotateollisuuden merkitys ei lähivuosina heikkene.

Valtio tukee tuotantoa strategisilla aloilla

Hyökkäyssodan tukeminen on edelleen talouspolitiikan keskeinen päämäärä, ja siksi julkisten menojen on annettu kasvaa vuodet 2022–2025 hyvin nopeasti. Konsolidoidun budjetin menojen nimelliskasvu on ollut noin 17 % vuosittain. Huomattava osa menojen kasvusta on kohdistunut puolustuksen ja sisäisen turvallisuuden menoihin, joiden osuus kuluvan vuoden federaatiobudjetista on yli 40 %. Sodankäyntiin ja sotilaalliseen varautumiseen liittyviä menoja on runsaasti myös monissa muissa budjetin pääluokissa, kuten sosiaalimenoissa ja yrityslainojen korkotukiohjelmissa. Näiden menojen supistaminen tuskin on mahdollista ennustejaksolla eli vuosina 2025–2027. Muiden julkisten menojen ja etenkin pääosin yksityiseen kulutukseen suunnattujen tukiohjelmien leikkaukset sen sijaan ovat mahdollisia.

Veronkorotuksista huolimatta julkisen sektorin tulot ovat kasvaneet menoja hitaammin, mikä on johtanut alijäämän kasvuun. Toistaiseksi alijäämä on rahoitettu pääosin purkamalla Kansallisen hyvinvointirahaston likvidejä varoja ja laskemalla liikkeeseen kotimaisia valtion velkakirjoja.

Valtion velan määrä on edelleen hyvin maltillinen, noin 13 % suhteessa BKT:hen. Valtaosa julkisesta velasta on ruplamääräistä, ja merkittävä osa siitä on kotimaisen pankkisektorin taseessa [1]. Pakotteiden takia ulkomaisia sijoittajia velkakirjamarkkinoilla ei juuri enää ole. Tämä tekee valtionkin lainanotosta kalliimpaa ja rajoitetumpaa. Ennustejaksolla julkisen sektorin alijäämien ja valtion velanoton odotetaan säilyvän lähellä kuluvan vuoden tasoa. Tällä oletuksella alijäämien rahoittaminen ei muodostu mahdottomaksi, mutta sodan paisuttamien julkisten menojen rahoittamiseksi joudutaan turvautumaan veronkorotuksiin jatkossakin.

Yksityisen kulutuksen kasvu hidastuu

Sota monine seurauksineen on kasvattanut työvoiman kysyntää, mikä on johtanut keskipalkkojen erittäin nopeaan nousuvauhtiin. Keskipalkat ovat nousseet selvästi kuluttajahintoja nopeammin kaikkialla maassa, ja työttömyys on supistunut ennätyksellisen vähäiseksi. Valtaosa venäläisistä kotitalouksista kokee taloudellisen tilanteensa paremmaksi nyt kuin ennen hyökkäyssodan alkua [2]

Palkkatulojen ja kotitalouksien luotonoton kasvu on tukenut vähittäiskaupan ja monien kotimaisten palveluiden kysyntää. Ulkomaanmatkailun vaikeuduttua erityisesti hotelli- ja ravintola-ala on kasvanut voimakkaasti, osin valtion tukitoimien avulla. Yksityisen kulutuksen kasvun nähdään kuitenkin jatkossa hidastuvan selvästi. Kokonaiskysynnän kasvun hiipuessa palkkapaineet hellittävät ja reaalipalkkojen kasvuvauhti tulee hidastumaan. Toisaalta inflaation hidastuminen tukee reaalipalkkojen kehitystä, eikä reaaliansioiden odoteta supistuvan.

Korkeat kustannukset, työvoimapula sekä verotuksen kiristyminen rajoittavat etenkin sotateollisuuden ulkopuolella toimivien yksityisten yritysten kasvumahdollisuuksia. Tämä takia ansiotulojen nousu hidastuu merkittävästi. Lisäksi valtion tukemien asuntolainaohjelmien merkittävä supistaminen vuonna 2024 ja korkea korkotaso näkyvät jo nyt kotitalouksien luotonoton kasvun pysähtymisenä. Kaikkiaan yksityisen kulutuksen kasvu hidastuu merkittävästi ja kasvu jää lähelle yhtä prosenttia.

Investointien kasvu on pysähtynyt

Viime vuosina kiinteiden investointien kasvu on merkittävästi tukenut koko talouden kasvua. Kotimaisen kysynnän kasvu, tuontikilpailun merkittävä supistuminen ja yritysten kasvaneet voitot ovat kannustaneet useita yrityksiä laajentamaan toimintaansa. Uusia investointeja on rahoitettu sekä yritysten omin varoin että kotimaisin pankkiluotoin. Monet tuonnin korvaamisen tai sotateollisuuden kannalta keskeiset toimialat ovat hyötyneet valtion avustuksista ja lainojen tukiohjelmista. Lisäksi Hyvinvointirahaston varoja on käytetty myös strategisesti tärkeiden infrastruktuurihankkeiden rahoitukseen, mikä on osaltaan ylläpitänyt investointien nopeaa kasvua.

Osa investointien nopeasta kasvusta liittyy suoraan Venäjän käymään hyökkäyssotaan. Valtaosa asejärjestelmien ja sotilaskäyttöön tulevien koneiden ja laitteiden tuotannosta kirjautuu kansainvälisten suositusten mukaisesti investoinneiksi. Samoin osa rakentamisesta liittyy suoraan sodan tarpeisiin. Sotaan liittyvien jalostusteollisuuden alojen tuotannon nopea kasvu antaa olettaa, että erilaisten asejärjestelmien osuus investointien kasvussa on ollut merkittävä.

Investointien tulevaan kehitykseen liittyy erityistä epävarmuutta. Yksityisten yritysten investointinäkymät ovat kuluvana vuonna muuttuneet selvästi heikommiksi ja investointien kasvu on pysähtynyt. Yritysten tulokset ovat supistuneet, verorasitus kasvanut ja ulkoisen rahoituksen hinta on noussut. Yrityskyselyt ennakoivat investointien kasvun laaja-alaista ja merkittävää hidastumista, ja joillain toimialoilla, kuten rakentamisessa, investointien odotetaan supistuvan. Ennustejaksolla valtion tukipolitiikan ennakoidaan kiristyvän ja kasvunäkymien heikkenevän, minkä näemme entisestään huonontavan investointinäkymiä. Sotaan liittyvän tuotannon ja investointien kasvun odotetaan kuitenkin jatkuvan lähivuodet. On mahdollista, että ennustejakson lopulla käynnistyvät infrastruktuurihankkeet, kuten uuden kaasuputkiston rakennustyöt, voivat hivenen vauhdittaa investointien kasvua.

Tavarakauppa säilyy ylijäämäisenä

Länsimaiden asettamat pakotteet rajoittavat Venäjän ulkomaankauppaa jatkuvasti. Vaikka Venäjän talous on viime vuodet kasvanut ripeästi, tuonnin arvo ei ole kasvanut. Keskuspankin tilaston mukaan Venäjän tavaratuonti vuonna 2024 oli arvoltaan pienempää kuin vuonna 2021. Kattavaa tietoa tuontihintojen kehityksestä ei julkaista. Tuore tutkimus (Korhonen ja Simola, 2025) kuitenkin arvioi, että esimerkiksi kriittisten pakotetavaroiden hinnat ovat nousseet erittäin selvästi. Koska tuontihinnat ovat nousseet, Venäjän tuonnin määrän voidaan olettaa supistuneen sodan aikana. Koska ennusteessa oletamme pakotepaineen säilyvän ennallaan, Venäjän tuonnin määrä ei ennustejaksolla kasva. 

Venäjän tavaraviennissä raakaöljyn ja öljytuotteiden osuus on edelleen hallitseva. Öljyn ja maakaasun vientimäärien oletetaan säilyvän nykyisellään. Ennusteemme oletus raakaöljyn hinnasta perustuu Pohjanmeren Brent-laadun futuurihintoihin lokakuun alussa 2025. Futuurihintojen perusteella raakaöljyn hinnan odotetaan olevan vuosina 2026–2027 noin 65 dollaria tynnyriltä eli selvästi halvempaa kuin viime vuosina.  Pakotepaineen pysyessä ennallaan Venäjän keskimääräinen raakaöljyn vientihinta on edelleen merkittävästi viitelaatuja alhaisempi. Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) mukaan venäläisen raakaöljyn keskimääräinen vientihinta oli kesä-elokuussa 2025 noin 10 dollaria Brent-viitelaatua vähemmän. Eron oletetaan pysyvän samana koko ennustejakson. Ennen hyökkäyssotaa hintaero oli noin 1–2 dollaria tynnyriltä.

Näillä oletuksilla nettoviennin vaikutus BKT:n kasvuun tulee olemaan vain hieman positiivisen puolella. Vaihtotaseen oletetaan säilyvän ylijäämäisenä.

Kasvuvauhti hiipuu ja riskit kasvavat

Venäjän talouden resurssit ovat kahden nopean kasvun vuoden jäljiltä täyskäytössä. Siksi julkisten menojen lisääminen ei enää vastaavalla tavalla luo uutta kasvua. Koska julkisten menojen kasvu nostaa kaikkia hintoja, keskuspankki on joutunut hillitsemään hintapaineita nostamalla ohjauskoron hyvin korkeaksi. Valtion tukemien, lähinnä sotaan liittyvien alojen toimintaedellytyksiin rahapolitiikalla on vain vähän vaikutusta. Sen sijaan korkeiden korkojen vaikutus näkyy yksityisen kulutuksen ja yksityisten investointien kasvun hidastumisena. Markkinaehtoisen taloudellisen toiminnan osuus supistuu. Tätäkin kautta koko muu talous osallistuu sodasta aiheutuvien kustannusten maksamiseen.

Kasvun hidastuminen ja pakotepaineen säilyminen nykyisellään hidastavat valtion verotulojen kasvua. Koska budjetin alijäämän ei anneta kasvaa räjähdysmäisesti, valtion menojen kasvu tulee suuntautumaan aiempaa enemmän yksinomaan sotaa tukeville aloille.

Ennusteemme perusura olettaa Venäjän talouden kasvuvauhdin hidastuvan hallitusti lähelle yhtä prosenttia. Kasvun ennustetaan jäävän tämän suuruiseksi ennustejakson loppuun saakka. Tämä tarkoittaa, että Venäjän osuus maailmantaloudessa supistuu myös lähivuodet.

Venäjän talouskehitykseen liittyvät epävarmuudet ovat kuitenkin kasvaneet, ja merkittävästi ennustettua heikompikin kehitys on mahdollinen. Venäjän talouskehitys on yhä riippuvainen raakaöljyn maailmanmarkkinahinnan kehityksestä. Öljyn vientihintojen pidempiaikainen romahdus heikentäisi ulkoista tasapainoa ja budjetin tulopuolta merkittävästi. Nykyistä merkittävästi tiukemmat Venäjän-vastaiset pakotteet voisivat myös laskea vientihintoja, nostaa tuontihintoja tai aiheuttaa esim. kasvavia maksuvaikeuksia ulkomaankauppaan.

Venäjän näkökulmasta riippuvuus Kiinasta on myös ilmeinen riski. Venäjän tavaratuonnista noin puolet tulee Kiinasta, ja etenkin sotatarviketuotannossa Kiinassa tuotettujen komponenttien osuus on hallitseva. Venäjällä ei ole varaa suututtaa Kiinan johtoa. Toisaalta on mahdollista, että raaka-ainevienti Kiinaan kasvaa ennustejaksolla. Näin voi käydä etenkin, jos Kiinasta löytyy merkittäviä ostajia Jäämeren LNG-tuotannolle tai jos raakaöljyn vientiä onnistutaan kasvattamaan. Mahdollisen uuden kaasunputken (Siperian voima 2) rakentaminen on parhaimmillaankin useiden vuosien hanke, joka ei ennustejaksolla valmistu.

Ei ole itsestään selvää, että nykyinen löysän finanssipolitiikan ja kireän rahapolitiikan yhdistelmä onnistutaan purkamaan hallitusti. Julkisen talouden tasapainottaminen veroja nostamalla ja sotaan liittymättömiä menoja supistamalla voi ajaa talouden taantumaan. Toisaalta jos nykymenon kaltainen julkisten menojen kasvattaminen jatkuu, on sekin riski etenkin yksityisen sektorin kehitykselle.

Jatkuvasti autoritaarisemmaksi muuttuva poliittinen järjestelmä ja tiukentuva repressio tekevät kriittisestä keskustelusta harvinaista. Tämä taas altistaa järjestelmän aiempaa suuremmille politiikkavirheille.

Taulukko. Venäjän BKT:n määrän vuosimuutos, %

  2022 2023 2024 2025E 2026E 2027E
BKT -1,4 4,1 4,3 1 1 1

Lähteet: Vuodet 2022–2024 Rosstat ja vuodet 2025–2027 BOFIT ennuste 2/2025.

Kehikko: ”Entä jos taistelut taukovat?”

Osana ennusteprosessia pohdimme myös Venäjän pidemmän aikavälin kasvunäkymiä ja erilaisia mahdollisia tulevaisuuksia. Hahmottelemamme tulevaisuudet ovat yksinomaan ajattelun apuvälineitä, eivätkä ne kuvaa toivottua kehitystä.

Yhdessä kehityskulussa pyrimme kuvaamaan, millaisia vaikutuksia sillä voisi olla Venäjän talouteen, jos taistelut taukoaisivat, Ukraina ja Venäjä aloittaisivat uskottavat neuvottelut kohti pysyvää rauhansopimusta kesällä 2026 ja rintamalinja jäisi jokseenkin nykyiselle paikalleen? Yksinkertaisuuden vuoksi oletetaan, että tässä maailmankuvassa sotakorvauksia ei makseta ja jokin osa Venäjän-vastaisista pakotteista puretaan tai niitä ainakin höllennetään.

Tässä tulevaisuudenkuvassa oletamme, että Venäjällä uusien sopimussotilaiden rekrytointi supistuu oleellisesti ja osa nykyisistä hyökkäysjoukoista kotiutetaan. Tämä helpottaa hieman työvoimapulaa ja supistaa palkkapaineita vähän koulutusta vaativissa tehtävissä. Puolustushallinnon palkka- ja palkkiokulujen kasvu loppuisi.

Näistä seuraa, että julkisen sektorin menojen kasvupaine helpottaa, mikä voisi antaa tilaa yksityisen sektorin kasvulle. Toisaalta valtion puolustustarviketilaukset ja tuki puolustusteollisuudelle eivät supistuisi lähivuosina tässäkään kehityskulussa. Asejärjestelmien, ammusten ja muun kaluston täydennystarve on suuri. Venäjä jatkaisi varustautumista seuraavaan sotaan.

Keskeinen muutostekijä tässä tulevaisuudenkuvassa on länsimaiden asettamien Venäjän-vastaisten pakotteiden kohtalo. Mikäli pääomaliikkeisiin ja rajat ylittäviin maksuihin kohdistuvia rajoitteita puretaan, Venäjän korkea korkotaso voi houkutella merkittäviä määriä ulkomaisia portfoliosijoituksia. Ulkomaisten sijoittajien osittainenkin paluu voisi laskea korkotasoa ja helpottaisi valtion budjettialijäämän rahoittamista. Toisaalta rahoitusmarkkinapakotteiden höllentäminen voisi johtaa venäläisen pääoman siirtymiseen ulkomaille.

Mikäli Venäjän tuonnin rajoituksia purettaisiin, purkaminen kohdistuisi ensisijaisesti muihin kuin sotilas- ja kaksikäyttötuotteisiin. Tämä voisi jossain määrin kasvattaa kulutustavaroiden vientiä Venäjälle. Pakotteiden purkautuessa näiden tuotteiden tuontihinnat voisivat laskea, mikä osaltaan helpottaisi inflaatiopaineita ja jouduttaisi keskuspankin ohjauskoron laskua.

Kaiken kaikkiaan taistelujen uskottavalla taukoamisella olisi pieni mutta positiivinen vaikutus Venäjän talouskehitykseen. Muutoksen suuruus riippuu kuitenkin suurelta osin pakotepaineen muutoksista. Sotatoimien pidempiaikainen taukoaminen ja pakotepaineen lieventyminen voisivat antaa Venäjän taloudelle kaivatun hengähdystauon.  Ilman merkittäviä poliittisia muutoksia Venäjän sotilaallinen varustautuminen, kotimaisen omaisuuden uudelleenjako ja länsimaisten toimijoiden leimaaminen epäystävällisiksi eivät kuitenkaan muuttuisi.

 

[1] Valtion OFZ-velkakirjojen liikkeessä oleva kanta elokuussa oli noin 25 000 mrd. ruplaa. Pankkisektorin taseessa oli toukokuussa noin 16 000 mrd. ruplaa valtion velkakirjoja. Ulkomaisilla sijoittajilla oli hallussa alle 1 000 mrd. ruplaa. Kuluvalle vuodelle velanottosuunnitelma oli 4 800 mrd. ruplaa, tammi-elokuussa markkinoilta on jo lainattu 4 000 mrd. ruplaa.

[2] Sinikka Parviainen ja William Pyle: Household well-being under sanctions: Insights from the Russian longitudinal monitoring survey. BOFIT Policy Brief 8/2025.