Uusimmat pakotteet heijastuvat venäläisen öljyn vientihintoihin

Lokakuun lopulla Yhdysvallat asetti pakotelistalleen Venäjän kaksi suurinta öljyntuottajaa, valtio-omisteisen Rosneftin sekä Lukoilin. Rosneftin ja Lukoilin yhteenlaskettu osuus maan öljyntuotannossa on noin puolet. Pakotelistaus tarkoittaa, että kaikki liiketoimet Rosneftin ja Lukoilin sekä niiden tytäryhtiöiden kanssa ovat Yhdysvaltojen viranomaisten näkökulmasta laittomia. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta rajoitusten voimaantulossa ollut 30 päivän siirtymäaika umpeutui 21.11. Tämän jälkeen liiketoimien jatkaminen altistaisi myös yhtiöiden kanssa kauppaa käyvät yritykset pakotetoimille.

Öljy-yhtiöt GazpromNeft ja Surgutneftegaz asetettiin Yhdysvaltojen pakotelistalle jo tammikuussa ja lisäksi EU pakotelistasi Surgutneftegazin toukokuussa. Nyt Venäjän öljyntuotannosta yhteensä yli 70 % tuotetaan pakotelistattujen yritysten kentillä. Neljä suurinta öljyntuottajaa hallitsevat myös valtaosaa öljyn ja öljytuotteiden viennistä. Pakotteiden tarkoituksena on painostaa listattujen yritysten kanssa kauppaa käyvät jalostamot lopettamaan venäläisen raaka-aineen käytön. Suurin huomio keskittyykin tällä hetkellä merkittävien intialaisten ja kiinalaisten ostajien reaktioihin.

Toistaiseksi suurten ostajien reaktiot ovat vielä osin hämärän peitossa, mutta venäläisen raakaöljyn markkinahinnat ovat viime viikkoina laskeneet selvästi. Lehtitietojen mukaan Venäjän keskeisen vientilaadun hinta on painunut selvästi alle 50 dollarin tynnyriltä, kun myyjien on ollut aiempaa vaikeampaa löytää ostajia. Samalla Venäjän Urals- ja Pohjanmeren Brent-laatujen hintaero on kasvanut lähelle 20 dollaria. Ennen laajamittaista hyökkäystä hintaero oli tyypillisesti 1–2 dollaria, vuonna 2023 noin 23 dollaria ja viimeisen parin vuoden ajan noin 14 dollaria. Urals- ja Brent-laatujen suuri hintaero kuvaa osaltaan pakotteiden Venäjän taloudelle aiheuttamaa kustannusta.

Analyytikkojen mukaan öljyn vientimäärät ovat supistuneet vain hieman, mutta ostajaa merellä odottavien lastien määrä on kasvanut selvästi. Aiempaa suurempi osa Venäjän öljynviennistä on siis lastattu ilman tietoa määränpäästä ja lopullisesta ostajasta. Markkinatilanteen selkeytyminen voi arvioiden mukaan kestää muutamia kuukausia.

Venäjän viemän Urals-öljyn hinta on laskenut voimakkaasti

Lähteet: IEA, CEIC, BOFIT.

Varjolaivasto on suurelta osin pakotelistattu

Venäjän öljynvientiin kohdistuvien pakotteiden tiukentuessa venäläiset öljynviejät ovat siirtyneet käyttämään aluksia, jotka eivät käytä länsimaisia vakuutuspalveluita. Kaikkia Venäjän öljynvientiin liittyviä aluksia, joiden omistus ja vakuutusturva on järjestetty kolmansien maiden kautta, kutsutaan usein Venäjän varjolaivastoksi. Osa aluksista on normaalikuntoisia ja ammattitaitoisesti hoidettuja, mutta joukossa on myös erittäin vanhoja ja huonokuntoisia aluksia, joiden merikelpoisuus on hyvin kyseenalainen.

EU, Iso-Britannia ja Yhdysvallat ovat viimeisen vuoden aikana pakotelistanneet tiiviiseen tahtiin erityisesti huonokuntoisimpia ja selvästi pakotteita rikkovia varjolaivaston aluksia. Listatut alukset eivät voi saapua EU-maiden satamiin eikä niille saa tarjota mm. vakuutus-, huolinta- tai rahoituspalveluita. EU:n 19. pakotepaketin jälkeen listattuja aluksia on jo 557. Käytännössä pakotelistattujen alusten on erittäin vaikea toimia muualla kuin Venäjän, Iranin ja Venezuelan öljykaupan piirissä. Siksi pakotelistattujen alusten osuus Venäjän öljykuljetuksista on kasvanut nopeasti. Erityisesti raakaöljyn viennissä pakotelistattujen alusten osuus on jo nyt yli puolet. Marraskuussa pakotelistatut alukset vastasivat yli 60 prosentista raakaöljyn merikuljetuksista, kun pakotteita asettaneiden G7+ -maiden alusten osuus oli hieman alle 30 %. Öljytuotteiden viennissä G7+ -maiden alusten osuus on jonkin verran suurempi.

Öljypakotteiden sekä alusten pakotelistausten välttely on johtanut mm. romutusikäisten alusten käyttöön, vakuutustodistusten väärentämiseen tai lippuvaltiotodistusten hankkimiseen epäselviltä toimijoilta. CREA:n tuoreen selvityksen mukaan tämän vuoden tammi-syyskuussa 13 % Venäjän öljynkuljetuksista järjestettiin aluksilla, joiden lippuvaltio oli epäselvä. Kansainvälisen merioikeuden mukaan aluksella on oltava lippuvaltio, joka vastaa mm. aluksen merikelpoisuudesta ja säännöllisistä tarkastuksista.

Pakotelistattujen alusten osuus Venäjän raakaöljyn viennissä on kasvanut jyrkästi tänä vuonna

Lähde: CREA.

Pakotteista huolimatta Venäjän vientireitit eivät ole muuttuneet

Venäjän öljyn tuotanto- ja vientimäärät ovat pysyneet jokseenkin viime vuosien tasolla. Venäjä vie keskimäärin noin 5 milj. tynnyriä raakaöljyä ja noin 2,5 milj. tynnyriä öljyjalosteita päivässä. Raakaöljystä kolme neljäsosaa viedään maailmanmarkkinoille meriteitse, putkikuljetukset suuntautuvat pääosin ESPO-putken kautta Kiinan markkinoille. Öljytuotteet viedään käytännössä kokonaan merikuljetuksilla. Koska vienti EU-maihin on tyrehtynyt liki kokonaan, Venäjän öljynviennin keskeisiksi asiakkaiksi ovat nousseet Kiinan ja Intian öljynjalostamot. Tilanne säilynee samana, vaikka uusimpien pakotteiden seurauksena vienti näihin kahteen maahan supistuisikin lähikuukausina. 

CREA:n keräämien tietojen mukaan lähes puolet kaikesta Venäjän öljynviennistä lähtee yhä Itämeren satamista eli käytännössä Koivistosta (Primorsk) ja Laukaansuusta (Ust-Luga). Mustameren kautta kulkee liki neljännes ja Kaukoidän kautta reilut 20 % koko öljyviennin määrästä. Itämeri on Venäjän merkittävin sekä raakaöljyn että öljytuotteiden vientireitti maailmalle, eikä tilanteen muuttaminen nopeasti ole mahdollista. Sekä satamainfrastruktuurin että kuljetusputkistojen rakentaminen uusiin ilmansuuntiin vaatisi parhaimmillaankin vuosia. Itämeri ja Suomenlahti ovat matalia ja karikkoisia merialueita, ja siksi varjolaivaston aluksiin liittyvät huolet alusten kunnosta ja miehistön merimiestaidoista sekä talvimerenkulun osaamisesta ovat erityisen akuutteja Itämeren altaalla.

Öljyn hinnan laskiessa öljytulojen osuus federaatiobudjetin tuloista on supistunut 

Öljyn vientimäärät eivät suoraan vaikuta julkisen sektorin tuloihin, sillä vientiveron poistuttua öljysektorin verotus perustuu suoraan öljyn tuotannosta maksettavaan kaivannaisveroon. Tämän öljyn kaivannaisveron osuus federaatiobudjetin tuloissa on viime vuodet vaihdellut 25 % - 30 % välillä.  Kaivannaisveron määrä riippuu raakaöljyn keskimääräisestä vientihinnasta, ja öljyn hinnan laskiessa verokertymä on kuluvana vuonna jäänyt selvästi budjetoitua pienemmäksi. Tammi-lokakuussa öljyn tuotantoveron tuotto oli 25 % pienempi kuin edellisvuonna vastaavaan aikaan. Alkuperäisen budjetin oletus öljyn keskimääräiselle vientihinnalle oli 70 dollaria barrelilta, kun toteutunut hintataso lienee noin 60 dollaria. Marraskuussa vientihinnat laskivat merkittävästi uusien öljypakotteiden seurauksena.

Öljytulojen osuus Venäjän federaatiobudjetin tuloista on supistunut

Lähteet: Venäjän finanssiministeriö, CEIC, BOFIT.