IMF:n mukaan Kiinan rahoitussektorin riskit ovat koholla ja kasvamassa

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF julkaisi Kiinan rahoitussektorin riskiarvionsa (FSAP) huhtikuun lopussa. Kiina ja muut suuret nousevat taloudet sekä kehittyneet taloudet kuuluvat kansainvälisen rahoitusjärjestelmän kannalta systeemisesti tärkeisiin maihin, joille IMF:n suorittama riskiarvio on pakollinen ja tavallisesti säännöllisesti viiden vuoden välein tehtävä. Uutta Kiina-arvioita on odotettu, sillä edellisestä vuonna 2017 tehdystä tarkastelusta ehti vierähtää jo lähes kahdeksan vuotta.

IMF:n mukaan rahoitussektorin riskit ovat Kiinassa kohonneet vuodesta 2017 ja riskien odotetaan kasvavan edelleen. Riskit liittyvät etenkin rakennussektorin jyrkkään alamäkeen ja toisaalta velkaisten paikallishallintojen rahoitusyhtiöiden (LGFV) vaikeuksiin. Kun samalla talouskasvu on hiipumassa, pankkien lainasalkkujen laatuun kohdistuu monesta suunnasta heikentymispainetta. Lisäksi korkomarginaali on kaventunut viime vuosina heikentäen pankkien kannattavuutta, ja kehitys saattaa jatkua, kun keskuspankin odotetaan laskevan edelleen politiikkakorkojaan talouskasvun tukemiseksi ja inflaation vauhdittamiseksi.

Huolet kohdistuvat etenkin pienempiin pankkeihin, joilla on tavallisesti vähemmän pääomapuskureita ja korkeammat rahoituskustannukset, kun taas suuret rahoituslaitokset vaikuttavat olevan paremmassa kunnossa ja kestävän stressitesteissä suurempiakin sokkeja. Toisaalta pankkien lainasalkkujen todellisen laatuun liittyy epävarmuuksia, kun pandemia aikana myönnettyjä lainanhoitojoustoja on edelleen ja implisiittiset valtion takuut vääristävät riskien hinnoittelua. IMF on huolissaan myös pankkisektorin ulkopuolista rahoituksen välittäjistä (non-bank financial intermediaries). Niillä on merkittävää toimintaa ja läheiset suhteet pankkeihin, mutta yhteyksistä tiedetään liian vähän riskien arvioimiseksi.

IMF valittelee useassa arvion kohdassa, etteivät kiinalaisviranomaiset antaneet riittävän yksityiskohtaisia tietoja rahoitussektorista kuten esimerkiksi pankkien LGFV-altistumista tai edes kaikista keskeisistä pankkien tase-eristä. Myöskään pienemmistä pankeista tietoja ei oltu juuri saatu eikä edellä mainituista pankkisektorin ulkopuolista rahoituksen välittäjistä. FSAP-riskiarvioiden yksi tehtävä on auttaa paikallisia viranomaisia tunnistamaan mahdolliset rahoitussektorin riskit, mikä on vaikeaa jos paikallisviranomaiset eivät jaa kaikkea tarvittavaa tietoa. IMF toteaakin, että puutteet saaduissa tiedoissa voivat verhota rahoitussektorilla piileviä haavoittuvuuksia.

Arvion pohjalta IMF antoi Kiinalle 33 suositusta rahoitussektorin kehittämiseksi. IMF toivoo mm. Kiinan tekevän kattavan suunnitelman LGFV-velkoihin liittyvien riskien vähentämiseksi ja kannustaa Kiinan viranomaisia luomaan kattavan kriisinratkaisukehikon pankkikriisien varalle ml. pankkien hätälikviditeettirahoitukselle. Lisäksi sektorin läpinäkyvyyttä tulisi parantaa monin keinoin. Rahoituslaitoksista pitäisi jakaa julkisesti enemmän tietoja ja samalla parantaa tiedon laatua. Viranomaisten pitäisi pyrkiä siihen, että kiinalaisrahoituslaitokset tunnistaisivat ja raportoisivat odotetut tulevat tappiot kokonaisuudessaan ja hinnoittelisivat riskinsä markkinalähtöisesti.